Hollantilaistulokkaan 40-minuuttisen debyyttilevyn kaikki black metal -palaset ovat sinänsä kunnossa, mutta kun biisimateriaali onnistuu kyllästyttämään keskinkertaisuudellaan, sille ei voi mitään, että lätty soljuu korvien läpi jättämättä aivoihin juuri minkäänlaista muistijälkeä.
Musiikki on perin tutun kuuloista, rivakkatempoista ja vihaista skandihenkistä mättöä, jonka mielenkiintoisimmaksi piirteeksi nousee laulaja Miranda Visserin monipuolinen rääky-, örinä- ja hoilausarsenaali. Tuotantokin on ihan kohdillaan, mutta kappaleita pitäisi vielä viilata.
Biisit eivät ole erityisen dramaattisia. Ne ovat tasapaksuja ja aggressiivisia rähjäyksiä ilman hengähdystaukoja. Viimeiset kolme biisiä nousevat esille paremmin kuin levyn alkupuolisko, joten ihan kehityskelpoista kamaakin löytyy. Kuitenkin liian vähän aivan liian myöhään.
Hellevaerderin debyytti hautautuu pahasti massaan. Katsellaan seuraavalla levyllä uudelleen.