Ensimmäisellä kierroksellaan vain kaksi levyä julkaissut power-speed-progemetalliyhtye oli lähdössä tämän pikkuklassikkokiekkonsa jälkeen kelpo liitoon. Vaan kuviot mönkääntyivät niin, että osa bändistä perusti Nevermoren ja Sanctuary palasi kuvioihin vasta 2010-luvulla.
Tummasävyinen ja taiteellinen Into the Mirror Black on kestänyt aikaa kohtuullisen hyvin, joskaan ei täysin kivuttomasti. 30-vuotisjulkaisun soundia on hiukan tukevoitettu, vaikka äänikuvan puunausta ei oikein edes huomaa ilman suoraa vertailua – mikä tulkittakoon hyväksi asiaksi. Biisimateriaali on edelleen pääosin asiallista, vaikka sanoitukset välillä hymyilyttävätkin.
Nykyperspektiivistä katsoen vaikkapa Epitaphissa on havaittavissa tanakahkoa Queensrÿchen apinointia, ja suoraviivaisen hevit biisit tuntuvat jäävän heikompaan osaan levyn keskivaiheilla olevien sävykkäämpien ja pohtivampien raitojen rinnalla. Kokonaisuus on joka tapauksessa mainio ja tasapainoilee oivasti kipakamman jytistelyn ja taiteellisemman ilmaisun välillä.
Julkaisun bonariosasto on kuitenkin paketin kiinnostavinta antia. Kolmesta albumin demoraidasta I Am Insane on ennen julkaisematon ja vieläpä oikein relevantti biisi. Isoin täky on kuitenkin kakkoslevyllä: yhtye äänitti julkaisumielessä livekeikan vuonna 1990, mutta se näki valon vain muutaman biisin mittaisena Into the Mirror Live -promoversiona. Nyt sekä soitannollisesti että soundeiltaan erinomainen kymmenen biisin keikka on mukana kokonaisuudessaan.
Käsittämättömällä äänialalla operoinut Warrel Dane (1961–2017) oli livenäkin melkoinen peto, jos nyt välispiikit voisivat olla sulavampiakin. Bändi on todella kovassa soittovireessä ja tulkitsee niin uudet kuin vanhat kappaleet tulisesti mutta äärimmäisen tarkasti. Nälkä kuuluu, samoin kuin se, että vaikka Sanctuaryllä oli jo maileja takana ja soitto taatusti kohdillaan, otteissa on sähköistävää hermostuneisuutta ja näyttämisen halua.
Hienon albumin tyylikkäästi päivitetty juhlaversio on ehdottomasti tsekkaamisen väärti, etenkin korkealaatuisen bonusmateriaalinsa takia. Itse juhlakaluakin on suositeltava eeppisenjylhän speed metalin ystäville lämpimästi, varsinkin jos se on sattunut jäämään aiemmin katveeseen.