Matelu- ja pörinämusiikki elää ja voi yllättävän hyvin myös Suomessa, vaikka asiaan liittyvä toiminta julkaisuineen ja keikkoineen on aikamoista diy-undergroundia. Nämäkin vinyylijulkaisulla hynttyyt yhteen lyöneet möyrijät ovat olleet aiemmin pelkästään pieniin päin. Kasetteja ja seiskoja yhdessä ja erikseen muiden kanssa on tullut kummaltakin muutama, mutta nyt satsaus on kirjaimellisesti suurempi, aina tyyliteltyjä kansia myöten.
Helpommin lähestyttävä Pohjamuta on kummallakin kappaleellaan lähempänä isolta splitiltä vaadittavaa tasoa. Poppoo hidastelee tasamittaisilla, pitkähköillä biiseillään yksinkertaisesti tarjoten kuitenkin pientä vaihtelua ja tarttumapintaa. Parhaiten mielenkiinnon herättää ja ylläpitää monipuolisempi Autiotalo, jota ei sovi erehtyä luulemaan Dingo-coveriksi. Kappaleen epätoivoinen tunnelma syventyy entisestään laulajan piinatun ja raastavan tulkinnan ansiosta.
Pidempään operoineen, kaksikosta silti enemmän demotulokkaalta kuulostavan Uskon lähestymistapa sludgeen on huomattavasti raaempi, umpimielisempi ja tätä myötä myös tylsempi. Soundeja myöten primitiivinen ulosanti kääntyy itseään vastaan kuulostaen räjähtävän ja voimaannuttavan energisyyden sijasta pelkästään tympeältä. Ei väliä, kestääkö räminä kolmisen vaiko yhdeksän minuuttia. Selkeästi b-luokkainen B-puoli, jonka vuoksi mustaa kiekkoa ei juuri tee mieli käännellä.