Kayser on hieman kummallinen sivuprojekti Christian ”Spice” Sjöstrandin (Band of Spice, ex- Spiritual Beggars) repertuaarissa, sillä sen kipakka hybridithrash eroaa aika tavalla laulajan muiden, lähinnä hard rock- ja stonervetoisten orkesterien musiikista. Mutta niin vain on Kayserillekin kertynyt jo 12 vuotta ja neljä pitkäsoittoa mittariin.
Rehellisesti sanottuna luulin yhtyeen tulleen kuopatuksi Frame the World… Hang It on the Wallin (2006) jälkeen, mutta olin väärässä. Pikainen katsaus edelliseen Read Your Enemy -albumiin (2014), osoitti että ainekset olivat tuolloin aika lailla samat kuin nyt. Tai jos ollaan ihan tarkkoja, ne olivat samat jo kymmenen vuotta sitten.
Kayser on periaatteessa varsin mallikelpoinen orkesteri. Siltä sujuu soitto, eikä sävellyskynäkään ole tylsimmästä päästä. Täysin saumattomia kokonaisuuksia se ei ole silti saanut aikaiseksi, eikä saa nytkään.
Yhtyeen ongelmiksi koituvat linjattomuus, sillisalaattimaisuus, ja se perustavanlaatuinen fakta, että Spicen ääni ei mielestäni oikein sovi thrashiin. Mies on hyvä laulaja, mutta parhaimmillaan kevyemmän ja reilusti rokkaavamman aineksen äärellä. Juuri rokkaavimmat hetket ovat tälläkin levyllä niitä parhaimpia.
Kayseriä on vaikea sijoittaa mihinkään karsinaan, mikä on tietysti lähtökohtaisesti hyvä juttu. Tässä tapauksessa vaikeus merkitsee myös sitä, että yhtyeellä ei ole selkeää identiteettiä. Jotenkin tuntuu, ettei bändi ole vieläkään löytänyt omaa juttuaan, vaikka sen musiikissa on paljon omaperäisiä aineksia. Melkoinen dilemma siis. Hyvää viihdettä tämä on joka tapauksessa.