Saksan kitaralegenda ja heavy rockin ikihonka leipoo hyvällä nivelöljyllä voideltua setäheviä. Bändin nimeä saa edelleen ihmetellä, mutta biisinivaskan äärellä ei närästä pahasti. Vähän jäyhää automaattivaihteella etenemistä toki on havaittavissa tontilla jos toisella.
Kovin kummoista vaarantunnetta tai tunteenpaloa ei edes useista vauhdikkaista kappaleista huolimatta välity. Porukasta ei voi kuvitella hikoilevan oikein kenenkään muun kuin 64-vuotiaan maestron, vakiona päässä olevan pipon takia ehkä sittenkin.
Vaikka Revelation ei pidä sisällään poikkeuksellisia määriä sävellyksellistä innovatiivisuutta tai ilmaisun energisyyttä, levystä ei ole sinällään juuri pahaa sanottavaa. Ihan asialliset biisit etenevät vuosikymmenten kokemuksen jämeryydellä ja yllätyksettömällä ammattitaidolla jäsentyen perinteisempään melodiseen hard rockiin ja tuplabasarimoukutukseen, shufflella ja suorana. Hyvästä perusveivauksesta nousee mieleenpainuvalle tasolle pari biisiä.