Kolmesta eri puolilla Yhdysvaltoja asuvasta metallimuusikosta kasattu Abhoria on nuori yhtye, joka teki levyn täysin etänä. Muusikoiden taustojen ollessa melko lailla erilaiset erilaisine bändeineen on helppo kuvitella, miten moni asia voisi mennä vikaan. Ja valitettavasti niin on myös käynyt, sillä yhtyeen nimikkolevy ei totta vie ole järin hääviä kuultavaa – tosin se ei ole myöskään täysin vailla ansioita, sillä joitain parempia ideoitakin mukaan on mahtunut.
Bändin nopeatempoinen äärimetalli rakentuu deathin varaan black metalin kaivosta pumpaten. Homman ironia on siinä, ettei bändi vakuuta oikein kummallakaan rintamalla. Riffien taso on ailahteleva, ja aivan liian usein anti on melkoista kuonaa. Valonpilkahduksia on juuri sen verran, että ne pelastavat bändin toivottomuudelta. Samaa voi sanoa vihaisesta puolikarjunnasta, jolle voi antaa hyväksyvän peukun.
Abhoriassa on selvästi potentiaalia paljon parempaan. Tämä teos ei kykene valjastamaan hyviä ideoita oikealla tavalla, ja parhaimmillaankin levystä jää käteen Morbid Angeliä keskinkertaisesti mallaava, keskeneräinen yritys.