Jahas, eipä olekaan tämä Thulsa Doom se norjalainen stoner-bändi, minkä huomaa heti. Italialaiskoplan arvaa edustavan vallan eri genreä jo niittejä, nahkaa ja pelottavia poseerauksia vilisevistä promokuvista. Trion meno on roisia, sopivan alkukantaista ja ihastuttavan suttuista death metalia, jossa moderniudella ei ole sijaa. Alkukantaisuutta ja kuolometallin syntyhetkiä tässä enemmänkin luotaillaan.
Levydebytanttien touhu ei ole silti missään nimessä käppäistä läppädödöä, vaan tarjolla on vimmaista ja kaoottista tykittelyä Morbid Angelin hengessä. Vauhti on kova niin patteriston takana kuin ahnaasti sahaavan plekukädenkin liikkeessä.
Riffipuolella on aika paljon vaihtelua, ja kohtuullisten moukaririffien ohessa on käytössä otelaudan korkeammilta alueilta vispattua saastaa. Lopputulos on mukavan ilkeä, etenkin kun laulu on lähinnä oikeaoppisesti kaiutettua vesikauhuista ärinää.
Soundeissa on etenkin rumpujen osalta aitoa dynamiikkaa: kun vihmonta siirtyy korkeille tempolukemille, iskut heikentyvät kuten pitää. Vaikka soitto tuntuu kulkevan äärirajoilla, homma pysyy paketissa vaaran tunteen esimerkillisesti säilyttäen.