Arvojen ja moraalin rappeutumisesta kovasti huolissaan olevan Crustin kanta kotimaansa sytyttämään hyökkäyssotaan ei ymmärrettävästi käy selville julkaisultaan. Eikä sillä ole mitään väliäkään, ainakin jos taiteen osaa erottaa sen tekijöiden henkilökohtaisista näkemyksistä.
Vajaan vuosikymmenen olemassaolonsa aikana yhtye on ollut hyvinkin tuottelias. Alun ep-kasan jälkeen on julkaistu nippu sinkkuja, livelevyjä ja neljä aiempaa täyspitkää. Luontaista kehitystä on tapahtunut todistettavasti, sillä yhtyeelle tällätystä blackened doom sludge -leimasta ei ole kuultavissa paljoakaan. Pohjimmiltaan Dissolution on hyvinkin black metalia.
Soundien ja ilmaisun karheudesta huolimatta yhtye ei kuulu lajityypin karkeimpaan sarjaan. Jauhava toisteisuus yhdistettynä tempovaihteluihin ja post-tunnelmallisuuteen luo etäisiä mielikuvia jopa Mgłan suuntaan. Samalle sävellykselliselle sivistyneisyyden tasolle Crust ei yllä, mutta sen musiikilliset kasvot ovat omat ja niitä on mahdollisuus muokata ja kohottaa enemmänkin.