Lauantaina 5. heinäkuuta 2025 se tapahtui: Black Sabbathin ja samalla Ozzy Osbournen 56-vuotinen yhteinen ura tuli päätökseensä ainakin live-esiintymisien osalta.
Heti oli selvää, ettei tämä ole vain konsertti. Tämä on julkilausuma siitä, miten tärkeä asia musiikki voi olla.
Back to the Beginning -tapahtuma kokosi yhteen kokonaisen stadionin verran rock-kansaa. Osallistujia olisi voinut olla moninkertaisesti enemmän, jos konsertteja olisi järjestetty useampia tai jos tämä kaikki olisi koettu vieläkin suuremmissa puitteissa. Onneksemme Sabbathin ja Ozzyn uran päätepiste lähetettiin myös semi-suorana live-lähetyksenä ympäri maailman ja pääsimme seuraamaan sitä striimin välityksellä.
Konserttikokonaisuus oli täynnä upeita hetkiä. Ennen pääesiintyjiä lavalla nähtiin Metallica, Guns N’ Roses, Slayer, Tool, Pantera, Gojira, Alice in Chains, Lamb of God, Halestorm, Anthrax, Rival Sons ja Mastodon, minkä ohella pienemmissä esityksissä lavalle nousi nimiä Aerosmithista, Rolling Stonesista, Van Halenista, Red Hot Chili Peppersista, Judas Priestista, Sleep Tokenista, Ghostista, Megadethista ja vaikka miten monesta muusta rockin pienestä tai suuresta jättiläisestä. Vielä nytkin tämä namedroppailukin saa kirjoittajansa hengästymään.
Tämän 10-tuntisen aikana kirjoitettiin rock ’n rollin historiaa, mutta se sai ajattelemaan myös laajempia kulmia kulttuurin ja yhteiskunnan suhteen. Back to the Beginning summasi yhteen päivään merkittäviä tosiasioita elämästä.
Pysähdytään ensin vielä hetkeksi Black Sabbathiin ja Ozzy Osbourneen.
On massiivinen ihme, että tämä konsertti edes toteutui. 76-vuotias Ozzy on sairastanut vakavaa Parkinsonin tautia jo vuosikausia, eikä muiltakaan terveyshuolilta ole vältytty. Tämä yksinään asetti koko tapahtumalle jännitteen, jonka myötä moni ei uskonut Ozzyn esiintyvän tai varsinkaan laulavan lainkaan. Itse viljelin kevään ja kesän aikana monta kertaa mustaa huumoria, että Ozzyn elämäntavan ja uran päätepisteeksi tavallaan sopisi, jos hän menehtyisi lavalle. Ozzyn itsensäkin mielestä tuo tapa lähteä olisi varmasti ollut osuva. Vaikka sivuutettaisiin Ozzy kokonaan ja katsottaisiin kaikkia muita esiintyjiä, niin on vähintään yhtä mammuttimainen ihme, että kaikki nämä bändit saatiin samaan paikkaan ja samaan aikaan. Yhtä suuri hämmästys on se, että kaikkien näiden bändien ihmiset ovat yhä elossa. Hieman pienempi, mutta hauska twisti asiassa on se, että tässä muusikkojoukossa on monenlaisia hahmoja ja jopa egoja, joiden välillä on taatusti ollut kärhämiäkin, mutta niin vain nämä kaikki kokoontuivat yhteen.
Koko konsertin liikuttavin hetki koettiin, kun Ozzy Osbourne itse nousi lavalle sooloyhtyeensä kanssa.
Ozzy istui valtaistuimella, kuten metallin kummisedän ja kuninkaan kuuluukin istua. Silti, 55 vuotta levydebyyttinsä jälkeen Ozzyn hymyistä paistoi yhä ihan tietynlainen nöyryys ja palo, joka kiteytyy erääseen vanhaan sitaattiin.
”I was never meant to be a role model. I was chaos wrapped in melody, a survivor of storms. I didn’t see coming. But through it all, the music kept me breathing”, Ozzyn kerrotaan sanoneen haastattelussa.
Ozzy on ollut elämänsä rajuimpina aikoina silkkaa kaaosta. Hän ja Black Sabbath loivat jo 70-luvun alussa kokonaisen genren musiiikkia. Heidän työstään on versoutunut asioita niin suuressa mittakaavassa, ettemme voi sitä täysin hahmottaa, vaikka kuinka yrittäisimme. Monilla meistä on omat Ozzy-, Sabbath- tai metallitarinamme. Minäkään en kirjoittaisi tätä tekstiä tässä juuri nyt ilman metallimusiikkia, enkä uskalla edes ajatella, miten elämäni olisi edennyt ilman tätä heimoa. Minäkin olen ollut se koulukiusattu nuori, joka tunsi itsensä ulkopuoliseksi kaikkialla, kunnes musiikki toi elämääni sellaisen intohimon liekin, että sen voimalla olen kasvanut sellaiseksi ihmiseksi, joka olen nyt.
Ozzya on kumarrettu kuolemattomana rock-jumalana ihan syystä. Nyt lauantaina 5. heinäkuuta valtaistuimella istui sairauden haurastuttama ihminen, joka oli yhä täynnä voimaa. Musiikki on pitänyt Ozzyn hengissä läpi nuoruuden traumojen, menestyksen vuosien kipuilujen, päihderiippuvuuksien, vieroituksien, aviohuolien, mielenterveysongelmien ja vanhenemisen. Saman tai vastaavan tuen Ozzyn musiikki on antanut lukemattomille ihmisille.
Soolokeikan aikana Ozzyn herkistymisen pystyi aistimaan sokeakin katsoja. Tämä tunnelma korostui äärimmilleen, kun balladimman osaston heavy-klassikot Mr. Crowley ja Mama I’m Coming Home soivat ja aika moni pyyhki kyyneleitä silmistään. Ozzy mukaanlukien.
Ozzyn esiintymisen aikana kamerat kuvasivat paljon ihmisiä yleisössä. Siellä moshattiin ja itkettiin yhtä aikaa. Eikä vain kyynelehditty hieman, vaan vollotettiin valtoimenaan. Minulle kävi samoin kotisohvalla striimiä seuratessani.
Sitten olinkin taas jo sen ajatuksen äärellä, miten merkittävä asia musiikki voi ihmiselle olla. Se voi merkitä kaikkea.
Seuraavaksi en voinut välttyä miettimästä, että tajuavatko nykyajan päättäjät tätä inhimillistä asiaa enää lainkaan.
Back to the Beginning -konsertti oli kokonaisuudessaan hyväntekeväisyystapahtuma. 10-tuntisen lähetyksen aikana näytettiin paljon videomateriaalia, joissa sivuutettiin Parkinsonin taudin hoitoa, vieroitushoitoa ja mielenterveyshoitoa. Kaikissa näissä oli mukana lääketieteen kehittämisen merkityksen ohella yksi yhteinen tekijä: Musiikki.
Samaan tapaan inserteissä nähtiin otteita Birminghamin alakulttuurista. Pätkissä paikalliset nuoret ja vähän vanhemmatkin muusikot kertoivat, miten paljon heille merkitsee se, kun on mahdollisuus harrastaa musiikkia, kokoontua yhteen samanhenkisten ihmisten kanssa ja löytää se oma heimo jo nuorena. Nuoret ihmiset hymyilivät kyyneleet silmissä, että nuorisotilat ja yhteiset musisoinnit ovat helpottaneet nuoruuden tuskia tai jopa pelastaneet heidän henkensä niinä kaikkein vaikeimpina aikoina, kun dramaattisina teinivuosina kaikki tuntuu mahdottoman vaikealta.
Muissa videopätkissä mentiin eri tavalla merkittävyyksiin. Ozzyn taustajoukot olivat koonneet yhteen videotervehdyksiä ympäri maailmaa. Mukana oli kyllä tunnettuja muusikoita Judas Priestistä Elton Johniin kertomassa Black Sabbathin ja Ozzyn merkityksestä, mutta vieläkin liikuttavampaa oli nähdä ihmisten videoita ympäri maailmaa. Olipa videon lähettäjä vaikkapa Australiasta, Meksikosta, Ruotsista, Ukrainasta, Japanista tai Intiasta, kaikki korostivat sitä, miten isosti Ozzy ja Sabbath ovat vaikuttaneet heidän elämiinsä. Useilla videoilla esiintyy ihanan persoonallisen näköisiä ja oloisia ihmisiä, joista aisti jo videoiden välityksellä, ettei heillä ole ollut aina ihan helppoa itsensä ja tässä maailmassa elämisen kanssa, mutta musiikin avulla he ovat tulleet vähintään hetkittäin sinuiksi sen kanssa, keitä he ovat. Musiikki on saanut heidän voimaan paremmin. Musiikin yhteisöllisyys on tuonut heidän elämäänsä merkityksellisyyttä. Musiikki on tehnyt heistä vielä enemmän omia itsejään kuin ilman sitä olisi ollut mahdollista.
Yksi esiintyjä totesi lavalla illan aikana, että tämän stadionin ulkopuolella maailmassa tapahtuu tällä hetkellä kammottavia asioita ja ihmiset voivat paikoin todella pahoin, mutta tämä stadion huokuu rakkautta ja toivoa.
Tässä kaikessa piilee juuri se viesti, jonka toivoisin jokaisen päättäjän jokaisessa maassa ymmärtävän.
Tarvitsemme musiikkia ja kulttuuria juuri nyt enemmän kuin ikinä ennen ihmiskunnan historiassa.
Jos yksikin päättäjä ajattelee Ozzyn ja Black Sabbathin historiasta tai jäähyväisistä, että tämähän on vain musiikkia, sehän on vain jotain tyhmää heviä, siellä ne narkkarit palvovat Saatanaa tai että tuo kaikki on vain sitä kuuluisaa luksusta, johon meillä ei ole varaa, niin katsokaapa nyt jumalauta edes otteita Ozzyn ja Sabbathin viimeisistä esiintymisistä.
Nuorilla on oltava nuorisotiloja, joissa he voivat löytää samanhenkisiä ihmisiä ja tehdä yhdessä asioita. Kaupungeissa on oltava paikkoja, joissa toteuttaa itseään musiikin tai muun kulttuurin muodossa. Itseään ilmaisevilla taiteilijoilla on oltava paikkoja, joissa esittää teoksiaan. Musiikin ja taiteen ystävillä on oltava paikkoja ja tapoja, joilla päästä kokemaan tätä kaikkea. Tämä kaikki mainittu ei ole sirkushuveja leivän rinnalla. Nämä asiat voivat merkitä kaikkea.
Ozzy Osbourne, Black Sabbath ja heavy metal ovat vain yksi luku kulttuurihistoriassa, mutta he ovat vaikuttaneet suoraan tai välillisesti kymmenien tai satojen miljoonien ihmisten elämiin tavalla, jota ei voi mitenkään mitata rahassa. Nämä birminghamilaiset olivat joskus niitä köyhiä nuoria, jotka etsivät paikkaansa maailmassa. He löysivät sen musiikista ja ovat levittäneet tätä tummanpuhuvaa ilosanomaa kaikkialle maailmassa yli puolen vuosisadan ajan.
Back to the Beginning -konsertti on erinomainen kooste siitä, millä tavalla hyvä synnyttää hyvää. Alunperin Ozzy, Tony Iommi, Geezer Butler ja Bill Ward ovat saaneet pienen rahan pieniä asioita elämäänsä. Niistä siemenistä he ovat kasvattaneet vuosikymmenet ja sukupolvet ylittävän voimanlähteen toteuttamalla intohimoaan. Ihan samalla tavalla päättäjät voivat nyt istuttaa yhteiskunnan kaikkien budjettien mittakaavassa pieniä jyviä kulttuuriin ja saada niille korvaamatonta vastinetta.
Päättäjät, tukekaa kulttuuria, taidetta, nuorisotiloja ja ihmisten mahdollisuuksia kokea ihmisyyttä taiteen välityksellä. Se on suurimpia sijoituksia tulevaisuuteen, mitä voitte tehdä nyt. Kun annatte ihmisille mahdollisuuden ilmaista itseään ja kanavoida tunteitaan tällaisilla kauniilla tavoilla, näette tulokset jopa niissä rakastamissanne numeroissa. Kun ihmiset kokevat ihmisyyttä kulttuurin kautta, he voivat paremmin, he viihtyvät paremmin myös arjessaan, elävät parempaa elämää ja pahaa oloa ei pureta sairailla tavoilla. Kulttuuri saa ihmiset voimaan hyvin ja levittämään hyvää ympärilleen.
Päättäjät, jos katsotte Ozzy Osbournen ja Black Sabbathin jäähyväiskonsertista edes kaikkien fanien videoterveiset sekä yhtä aikaa moshaavan ja itkevän yleisön ilmeitä, ettekä vieläkään ymmärrä, miten arvokasta kulttuuri on, voitte alkaa miettiä sitä, edustatteko kansaa ja ihmisiä lainkaan.