Tämä hyvinkääläisyhtye on mielenkiintoisimpia lukuja suomalaisen thrash metalin historiassa. Aikakirjoihin jäi virallisessa mielessä vain suuren maailman meiningillä toteutettu omakustanne-12” Downfall, mutta yhtyeen tarina on paljon sitä monipolvisempi.
Songs about Death and Stuff kokoaa yhdelle cd:lle bändin koko tuotannon. Harvoin minkään kokoonpanon kehityskaari tulee esille yhtä selkeästi. Ensimmäisellä treenidemolla kohkataan varhaisen Metallican hengessä, ja pidemmälle päästyä Slayer ottaa innoittajien ykköspaikan. Necromacerin aktiivisimman periodin 1987–1988 aikana näillä main ei kauheasti harrastettu yhtä armotonta Slayer-palvontaa. Etenkin riffit viistivät jo aika läheltä alkuperäistä. Nälkä kasvoi syödessä, ja loppuvaiheessa monimutkaisemmissa biisirakenteissa alkoi näkyä kiinnostus progeen.
Kokoelman kansilehtisen haastattelussa korostetaan Necromancerin kurinalaista ja kunnianhimoista suhdetta soittamiseen. Speed metal -buumin aikana kiinnostusta löytyi isoja levy-yhtiöitä myöten, mutta kun resursseja ei olisi ollut tarjolla, bändi ei lähtenyt mukaan puolivaloilla.
Tämä oli lopulta myös Necromancerin tuho, jos hajoamista haluaa siksi kutsua. Aikakaan ei ollut välttämättä kypsä, vaikka esimerkiksi Stonen myöhemmät vaiheet muistuttavat, että tällaisellekin kamalle oli jossain vaiheessa omat ystävänsä. Eri nimellä tehtiinkin myöhemmin vähemmän aggressiivista musiikkia.
Bestial Burstin julkaisema antologia-cd on oikealla tavalla kasarin DIY-hengen tavoittava, johdonmukaista sisältöään myöten asiallinen tuote. Ja mikä tärkeintä, se tuo esiin vähälle huomiolle jääneen kohteensa arvon.