Vuonna 1969 teos levytettiin Deep Purplen kanssa, ja nyt päivänvalon saa uudelleensovitettu versio, tällä kertaa Paul Mannin johtamana ja Liverpoolin filharmonisen orkesterin säestämänä. Päivitetyn version miehistössä on mukana varsin mielenkiintoisia nimiä: Ian Gillanin alun perin laulamat vokaaliosuudet hoitavat Steve Balsamo, Kasia Laska ja Bruce Dickinson, kitaroinnista taas vastaavat Darin Vasilev, Joe Bonamassa ja Steve Morse.
Uusi versio on aika lailla alkuperäiselle uskollinen, vaikka nyansseissa ja dynamiikan vaihteluissa hieman eroja onkin. Kaikki muutokset ovat mielestäni vain parempaan suuntaan.
Alkuperäinen Concerto kärsi monistakin lastentaudeista. Ensinnäkin bändin ja orkesterin välinen dynamiikka ei ollut läheskään niin hyvin balanssissa kuin tässä versiossa. Kitarateemat tuntuvat soljuvimmilta kuin Blackmoren loputon onanismi, ja orkestraaliset osuudetkin pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Teemoja hyödynnetään selkeästi tehokkaammin kuin aikaisemmin.
Laulupuolelta suurimman vaikutuksen tekee laulajaneitonen Kasia Laska, jonka kuulas ääni tuo teokseen enemmän gospelhenkisyyttä ja muovaa oivaa vastapainoa Dickinsonin ja Balsamon dramaattisemmille fiilistelyille.
Kaikin puolin miellyttävä paketti, vaikka Concerto teoksena ei ole koskaan kuulunut suurimpiin Lord-suosikkeihini. On niitä kehnompiakin tapoja muistella hienoa muusikkoa ja säveltäjää. Kevyet mullat.