High Priest of Saturn
Son of Earth and Sky
Svart
Norjalaiskopla tumpsuttaa menemään viimeisen päälle muhevana menneisyyden haamuna. Äänitysteknisesti meno on 70-lukulaisesti kopisevaa, lo-fi-henkisyydessään juuri oikealla tavalla käppäistä huuruilua.
Meininki on psykedeelisen jumituksen raskaammasta päästä, jostakin Black Sabbathin ja Hawkwindin välimaastosta, ajoittain Deep Purplen tontillakin käväisten. Basisti-laulajatar Merethe Heggset loitsuaa kuulaasti ja sopivasti äänimaton pinnan alla, yhtenä äänenä muiden seassa. Tasapainoiseen ilmaisuun kuuluu myös uljaasti raikaava urku.
Kiireettä etenevät kappaleet vellovat ja virtaavat luonnonmukaisesti. Melodioissa ei ole selvästikään jahdattu iskevyyttä, mutta teemat tuntuvat kietoutuvan mieleen kuin vaivihkaa – eivätkä vähiten sen ansiosta, että niitä toistetaan liki hypnoottisesti. Tyhjäkäynnistä ei ole tietoakaan, mutta sellaistahan se kai on, kiertoradalla liitely.