Oletko hulluna huippuunsa hiottuun soittamiseen, kristallinkirkkaaseen soundimaailmaan ja terävänä iskevään riffikoukeroitiin? Mikäli vastauksesi on kyllä, voit irrottaa katseesi tästä arviosta. Nyt ei kikkailla, nyt mädätetään.
Jo vuodesta 1996 rouhinut Japanin ”Hauta-arkut” tarjoilee vasta viidennen pitkäsoittonsa, mutta splittejä ja muita pienjulkaisuja onkin sitten plakkarissa lähes 30. Coffins lötköilee death metalia paikoin kuin hidastettuna jyrisevä Discharge ja toisinaan kuin Hooded Menace ilman melodiakoukkuja. Eli käytännössä mikään ei ole muuttunut sitten edellisen The Fleshland-levyn (2013).
Nipponin kuolokvartetti toimittaa asiansa kunnolla möyrivällä kitarasäröllä ja tasaisesti puskevalla matalalla örinällä. Hetkittäin laahataan tuomion merkeissä, useimmiten hölkätään lähes liiankin löysällä otteella ja sopivan paikan tullen kiihdytetään blastin läheisyyteen. Kaikkea hallitsee armottomana ja värittömänä lanaava limavyöry.
Mikäli kirveet annettaisiin pelkästään sydämellä, Beyond the Circular Demise ansaitsisi lähes täydet hakkuuvälineet. Tässä yhteydessä on kuitenkin pakko painaa tunnepuoli edes auttavasti syrjään ja tehdä kylmiä huomioita. Vilpoinen fakta on, että Coffinsin simppeliä death metal -murjontaa voi vain arvostaa, mutta jotain herättelykohtia kappaleet kaipaavat.