Hollantilainen albumitulokas Nusquama tarjoaa levyllisen musiikkia, joka kuulostaa melko pitkälti osiensa summalta, bändin muusikot kun ovat hankkineet kokemusta pienten piirien kiikareissa pysyneissä Fluisteraasissa, Lasterissa ja Turiassa.
Homman nimenä on siis niin sanottu post- black metal, mikä tarkoittaa Nusquaman tapauksessa ilmavalla äänimaailmalla tuettua puolinopeaa tykitystä, jonka päällimmäisinä elementteinä toimivat miellyttävät melodiakulut ja niin sanottua Varg Vikernes -koulukuntaa edustava hysteerinen huutolaulu.
Horizon ontheemtia voi kuvailla yhtenäiseksi albumiksi, sillä levyn kuusi kappaletta ovat todellakin samasta puusta veistettyjä. Vaihtelun määrä on jopa poikkeuksellisen vähäistä, missä on tietysti puolensa, sillä albumi hakee selkeästi hypnoottista ja unenomaista tunnelmaa, jollainen tietyllä tasolla saavutetaankin. Albumia analyyttisesti kuunnellessa toivoisi, että yhtye olisi käynyt tätäkin rohkeammin äärimetallin harvemmin tutkituille alueille.
Nusquaman esikoinen on hyvä pelinavaus, mutta viisikosta on varmasti parempaankin.