Arð on epäilemättä myös black metal -yhtye Winterfyllethissä vaikuttavalle Mark Deeksille tärkeä projekti, johon on satsattu paljon aikaa ja vaivaa. Maestro on soittanut kaikki instrumentit vierailevien soolokitaristin, rumpalin ja sellistin panosta lukuun ottamatta, ja anglosaksisen ajan Northumbrian kuningaskuntaan sijoittuvassa konseptissa on sisältöä lähes romaanin verran. Vaan ihmekös tuo, kun taustalla on tohtorismies.
Lähtökohtaisesti kaikki on mallillaan. Pitkähköistä kappaleista löytyy riittämiin haikeutta, jota luodaan niin sellolla, pianolla, koskettimilla kuin mieskööreillä, eikä eeppistä vivahdettakaan vierasteta. Raskaimman tuomionluennan sijasta keskitytään enemmän tunnelmalliseen maalailuun kielisoitinten ollessa normaalia pienemmässä roolissa.
Albumi on helppoa, tyylikkäästi tuotettua ja kaunistakin kuunneltavaa. Vaan kun melodiat ja tehokeinot ovat kappaleesta toiseen hyvin samankaltaisia, tärkein eli musiikki alkaa tuntua väkisinkin hieman ulkokultaiselta ja sivuseikalta sanoitukselliseen sisältöön verrattuna.