Tamperelaispoppoiden yhteisjulkaisun avaava Fuck-Ushima on selkeyttänyt ilmaisuaan vuosi vuodelta ja julkaisu julkaisulta. Poissa on pelkkää vauhdikasta kaaosta sisältävä edestakaisin sinkoilu, ja tilalle on tullut hitaan ja keskitempoisuuden välimaastossa murjottu hardcoren ja sludgen ristisiitos, josta siitäkään ei puutu äkkivääriä yllätyksiä. Pikkaisen päälle kaksiminuuttisten biisien kirskuva ehdottomuus pakottaa arvostamaan, mutta kappaleet sisältävät sen verran vähän tarttumapintaa, että napakka kymmenen minuuttia meinaa pikemminkin työntää pois luotaan kuin imaista sisäänsä.
Vuonna 2017 ilmestynyt edellinen Fosforos-julkaisu, seiskatuumainen D.E.M.I.S.E., lupaili enemmän kuin antoi, mutta useat sen jälkeen nähdyt, vallan vakuuttavat keikat kasvattivat odotuksia uutta materiaalia kohtaan. The Horror Cycleksi nimetyllä splitinpuoliskolla yhtye onkin kehittynyt niin soundillisesti kuin sävellyksellisesti, mutta säilyttänyt kuitenkin alkukantaisen vahvan otteensa.
Biiseistä löytyy niin Bolt Throwerin jyräävyyttä, Amebixin nihilististä crustia kuin Hellhammerin luolamiesmäistä death/black metalia, joiden rujoutta Sislin eläimellinen mylvintä komppaa mainiosti. Minkäänlaista turhanpäiväistä kikkailua ei löydy, mutta biisien sisältämää vahvaa, osin hypnoottiseksi äityvää latausta voisi hyödyntää enemmän vaikkapa pidentämällä niiden mittaa jonnekin neljän viiden minuutin tienoille.
Kokonaisuuden kaunista rumuutta arvostaa hiukan keskivertoa korkeammalle. Erikseen tarkasteltuna Fuck-Ushima on keskiviivan ala- ja Fosforos yläpuolella.