Suomirockiltahan tämä haiskahtaa, mutta myös mainostettu stoner kuuluu selkeästi. Kombo on loppujen lopuksi aika mainio, kun puolet sulautuvat toisiinsa koko lailla luonnikkaasti. Lisäksi kummankin ankeimmat elementit on tajuttu karistella suurimmaksi osaksi pois ja käyttää niitä parempia juttuja. Ja mikä mukavinta, myös laatikon ulkopuolelta löytyy palikoita, joilla luoda materiaaliin luontevalla tavalla mainiota monimuotoisuutta.
Vahva ja tarttuva mutta silti kosiskelematon melodisuus ja etukeno yhdistyvät mukavan romuluisena jyrnyttävään, muhkeasti jytisevään otteeseen. Levyn kahdeksassa kappaleessa on kelpo svengiä ja mukavasti puskevaa draivia, jotka kohottavat oivat sävellykset vallan mainiolle tasolle.
Vähän epätavallisen ilmaisun vuoksi levy vaatii hiukan vastaanottimen säätämistä, mutta lähtee toimimaan varsin mukavasti. Vuonna 2020 julkaistu esikois-ep soi astetta mureammin, mutta linja vaikuttaa olleen valmis ja hioutuneen debyyttialbumille rahtusen helpommaksi.
Levy on vankka esitys ja ote tarttuvassa rouheudessaan mukavan yllättävä