Foreignerin vuonna 2009 julkaisema paluulevy solisti Lou Grammin korvanneen Kelly Hansenin kanssa oli kerrassaan verevä tapaus, ja on sitä näin uudella vuosikymmenelläkin. Levyltä löytyvät kaikki vuosikymmenten aikana tutuksi tulleet tavaramerkit korvakarkkimelodioilla varustetusta, aikuiseen makuun suunnatun kepeästä hard rockista ihanan siirappisiin balladeihin, jotka kostuttavat helposti molempien sukupuolten silmäkulmat ja alusasut.
Mitä todennäköisimmin bändin viimeiseksi studiolevyksi jäävä Can’t Slow Down on testamentiksi kelpo, toisin kuin monen muun veteraanin tapauksessa. Eihän levyltä tietenkään löydy mitään Cold as Icen tai That Was Yesterdayn kaltaista pehmorockin ikiklassikkoa, kutumusiikin kiihkeimmässä ytimessä asuvasta I Want to Know What Love Is -biisistä nyt puhumattakaan. Tasaisen kokonaisuuden nimikappale ja When It Comes to Love ovat kuitenkin riittävän lähellä vanhoja hittejä, jotta albumi nousee tasolta hyvä tasolle laadukas.
Niin hyvä kuin studiolevy onkin, tämän tupla-cd:n kutsuminen deluxe editioniksi tuntuu hivenen liioitellulta. Uusien ja vanhojen biisien siellä täällä tallennetuista liveversioista kasattu B-Sides and Extra Tracks -bonuskiekko kuulostaa sillisalaattimaisuudessaan vähän väkinäiseltä. Albumi myös julkaistiin alun perinkin sopuhintaisena pakettina, jonka Greatest Hits Live -kakkoslevy muodosti yhdessä livematskua, haastattelua ja muuta perusvideosälää sisältävän dvd:n kanssa paljon tuhdimman ja yhtenäisemmän kokonaisuuden.