Jos ollaan tarkkoja, tämä kolmen biisin pikkusoitto on uusi julkaisu vain ep-muodossa, sen kappaleet kun ovat peräisin vuoden 2016 splitiltä Sleepwalkerin kanssa.
Stone and Sea on yhtä kuin päälle seitsemään minuuttiin venyvät Tides of Glass ja The Last Gravestone sekä alle neljän minuutin instrumentaaliherkistelynimikappale. Fenin post-black soi orgaanisen ja maanläheisen kuuloisena. Musiikki sopii hyvin siihen Ison-Britannian itärannikon luontoon, josta yhtye imee inspiraationsa.
Fen sekoittaa jälkimustaa ja kenkiintuijotusta samanhenkisellä otteella kuin edesmennyt amerikanserkkunsa Agalloch. Kappaleissa maalataan laajalla liikkeellä, ja vaikka blasteja kuullaan, kovin aggressiiviseksi meininki ei missään vaiheessa etene. Musiikki tulee kuin usvan takaa, ja etenkin herkänohuet puhtaat laulut tukevat tätä tunnelmaa. Rääky hoitaa mustan puolen.
Stone and Sea tarjoaa tasaisen laadukkaan otannan Fenin osaamisesta. Se ei sisällä yhtään veretseisauttavaa huippukohtaa mutta on koko kestoltaan imuvoimaista tunnelmointia. Fen ei junnaa tyhjäkäynnillä tai vain junnaamisen itsensä vuoksi, vaan osaa kaihoisan kasvattamisen jalon taidon. Stone and Sea on helppoa kuunneltavaa myös niille, joilla ei ole muuten malttia lähteä post-hommien vietäväksi.