Gatecreeper on ottanut kunnon tyyliloikan. Arizonan kuolokopla on tehnyt aiemminkin hyvää jälkeä, mutta nyt noustaan seuraavalle tasolle. Laulaja Chase H. Mason huutaa örinät taas vatsa krampissa, mutta musiikissa on nyt isosti rentoutta.
Rentous ei meinaa löysyyttä, vaan pakottamattoman kuuloista otetta, jossa on runsaasti tilaa keskitempoiselle rokkaamiselle – ja jopa lehmänkello soi! Bändi on valuttanut ilmaisuunsa sammiokaupalla pohjoisen värejä. Vanha Amorphis ja Ruotsin melokuolohommat ovat vahvasti läsnä. Sellaista tarttuvaa melankolisuutta.
Musiikki on monipuolistunut huomattavasti, ja yrmeän louhostoiminnan tilalle on osattu rakentaa herkullisia alakulokuvioita. Vaikka nasta isketään lautaan hetkittäin, levyn yleisilme on rauhallisen raskas. Päätösbiisi Tears
Fall from the Sky musertaa ihanalla tavalla. Siinä kietoutuvat upeasti yhteen melodisen death doomin ja 90-lukulaisen pohjoismaisen kuolon perinteet.
Dark Superstition on hieno levy, joka näyttää, että tällä bändillä on rahkeita vaikka mihin. Pannaan siis väkevät suosittelut, mutta jätetään kirvesasteikolle vielä hieman liikkumavaraa ylöspäin. Tällä menolla Gatecreeperistä on tulossa pitelemätön.