Yllätysefekti on poissa, sille ei voi mitään. Bändi ei pyri uudistumaan dramaattisesti, mutta tällä biisimateriaalilla ei tarvitsekaan. Nimi Meir (= enemmän, lisää) kuvaa tuotosta hyvin, sillä nopea groove, tarttuvuus, mahtipontisuus ja silkka raivokkuus on viritetty entistä suuremmille tehoille, jos se on edes mahdollista.
Tyylilliset rakennusaineet ovat yhä iloisesti levällään, ja AC/DC:stä, Refusedista, Turbonegrosta, räkäisemmän laidan death/black metalista ja lukuisista muista lähteistä lainatut vaikutteet sekoitetaan yhteen luontevasti. Malliesimerkkeinä voi käyttää vaikkapa Bruane Brenn -videobiisiä tai Undertro-kappaletta, jonka alun riffi kelpaisi Mastodonille ja pitkässä lopukkeessa puolestaan herkutellaan KISS-tyyppisellä kitarakuviolla.
Kvelertak on siitä vittumainen yhtye, että sen tekemiset kuulostavat vaivattomuudessaan siltä kuin vastaavaan pystyisi itsekin. Mutta teepä perässä, harvalta se onnistuu. Tätä on rock’n’roll!