Kadavar
Berlin
Nuclear Blast
On tämä nyt jotenkin hellyttävää. Kolme karvaturpaista saksalaisjässikkää on lempinimiltään Susi, Lohikäärme ja Tiikeri. Kolmannen levynsä nimi on kotikaupungin mukaan Berlin ja meno kaikin puolin sympaattista. Ei tee yhtään mieli tölviä ukkoja viime vuosina ihan liian monta kertaa kelattujen jytärockkerien neulomisesta. Eikä ole syytäkään.
Vaikka vintagesoundeja ovat opiskelleet aika monet myöhempien sukupolvien hipit, Kadavar on saanut omaan möyhintäänsä sen verran omaa persoonaa, ettei yhtäläisyysmerkkejä vedellä kuin matikantunneilla. Kaiutettu laulusoundi ja aika moni riffikin – astetta groovaavammasta soitosta nyt puhumattakaan – vie aatokset tietysti Black Sabbathiin, mutta esimerkiksi lafkakaveri Orchidin kaltaista rähmälläänoloa ei ole havaittavissa.
Teutonien päänsisäistä liikehdintää en voi myöntää tuntevani, mutta muutenkin leipomisesta puuttuu dogmaattinen pastissihenki. Leveälahkeinen jytäboogie hard rock -vaikuttimineen sijoittuu ennen muuta seiskarille hendrixmäisesti pirskahtelevine sooloineen päivineen.
Mutta happohyökkäykselle lähtiessään Kadavar nyökkää enemmän Monster Magnetin kuin Hawkwindin suuntaan. Thousand Miles Away from Home on kuin Dopes to Infinityltä karannut kappale, mitä ei voi pitää heikkoutena. Liekö eurooppalaisen taustan ansiota, että puuduttavimmat junttibluesjuuret puuttuvat kokonaan. Homma hoidetaan himaan kolmen neljän minuutin kompakteilla ralleilla vailla itsetarkoituksellista fiilistelyä ja biisien venyttämistä.
Huuruisista stonermonoliiteistä aikoinani yliannostuksen saaneena on siistiä palata yhä uudelleen näin biisikeskeisen albumin tarjontaan. Jokaisella vedolla on oma luonteenomainen ja luonnollinen paikkansa, mikä muovaa Berlinistä mukavan mutta silti merkityksellisen kuuntelukokemuksen.
Varsinaisen silmänkääntötempun Kadavar tekee bonusbiisillään Reich Der Träume, jonka se saa rokkaamaan saksan kielestä huolimatta.