Botswanan ylhäisistä maisemista kajahtaa surkeaa heavy metalia.
Paikallista kulttisuosiota nauttivan yhtyeen uudella albumilla sekoitetaan vanhan koulukunnan heavyä räksyttävään laulutyyliin. Levy kuulostaa ensikertalaisyhtyeen demokasetilta, jolla kaikki menee vähän miten sattuu. Soitto osuu melkein aina kohdilleen, mutta Suomen demokentällä kuulee parempia levytyksiä 13-vuotialta pitkätukilta. En usko, että Afrikassa on kummoista heavykulttuuria tai laadukkaita studioita, mutta eivätpä nekään huonoja biisejä pelastaisi.
Kahden markan Cronosilta kuulostava laulaja ei vakuuta uhoamisellaan, ja kappaleiden rakenteet ovat sieluttomia. Jossain alkuperäisen Iron Maidenin maailmassa seikkaileva levy on suoraan sanottuna umpisurkea.
Jos haluat palata aikaan, jolloin kaikki oli monen mukaan paremmin, älä käänny Skinflintin puoleen. Siltä ei löydy nostalgiaa, vaan levy on enemmän kuin kännipäissään kasattu treenidemo vailla luovuuden kultaista kosketusta.