Ensi kuulemalta Cooperin kunnianosoitus Detroitille ja sen musiikilliselle perimälle on vähän nahkea. Veteraaniukkelien aavistuksen kankeaa soittoa, jotenkin helpon tuntuisia biisejä ja hiukan liikaa hajanaisuutta. Myöhemmin samat seikat kääntyvät positiivisiksi ja paljastuvat albumin olemassaolon perimmäiseksi oikeutukseksi.
Miljardivuotiaanakin hämmästyttävän vireän Vincent Fournierin katalogin mitalisijoja tässä ei toki hätyytellä. Silti Detroit Stories tuntuu varsin raikkaalta ja rehelliseltä albumilta, jollaista Cooperilta ei ole kuultu. Nyt kauhurockin isosetä ei piiloudu roolihahmojen maskien taakse vaan on oma itsensä.
Selkeimmin tämä tulee esiin voimaannuttavassa Hanging on by a Threadissä, jonka lopussa Alice tervehtii kuulijaa omalla nimellään ja sanelee itsemurhia estävän auttavan puhelimen numeron. I Hate You’ssa bändi luettelee toisilleen näiden vihattavia puolia aivan railakkaasti.
Vaikka Detroit Stories ei ole varsinainen mestariteos, sen arvo on hyvässä ja aidossa fiiliksessä. Ja siinä, että Cooperin kaltainen vanha kettukin voi ja uskaltaa tehdä jotakin vähän höpsöä, kuten aurinkoisen Our Love Will Change the Worldin.