Unkarilais-suomalainen kuvataiteilija Sándor Vály on pitänyt Suomessa useita näyttelyitä viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Miehen projektit ovat usein multitaiteellisia sisältäen monenlaisia ilmaisutapoja ja tyylejä. Young Dionysoskin on osa laajempaa audiovisuaalista teosta, joka yhdistää musiikin, kuvataiteen, kuvanveiston, tanssin ja aktionismin. Toiminta sisälsi esimerkiksi performansseja, joissa Vály ”soitti” miekkailumaskiin pukeutuneena pianoa niin hiomalaikalla, rumpukapuloilla kuin kirveelläkin.
On eittämättä niin, että koko teos on parhaimmillaan paikan päällä nautittuna ja koettuna. Näin ollen sen rajoittaminen pelkkään audiomuotoon voi olla haasteellista.
Young Dionysos nojaa musiikillisesti pääasiassa rytmisiin kudoksiin ja ambientmaisemien kehittelyyn. Tunnelma on hyvin primitiivinen, mutta samalla jotenkin transsendenttinen. Siinä on alkukantaista seksuaalisuutta ja hypnoottista hedonismia. Toisinaan musiikki kuulostaa kohtuun jumittuneen hengen tuskanhuudolta, joka säestää edessä häämöttävää syntymän vääjäämättömyyttä.
Albumia on aika vaikea pistää mihinkään tiettyyn kategoriaan, mutta väljästi sen voisi sanoa edustavan avantgardistista modernia taidemusiikkia. Jossain määrin Young Dionysos tuo mieleen Stockhausenin teokset. Levyn kuunteluun saattaa olla vaikea löytää oikeaa hetkeä, mutta sitä kannattaa etsiä, sillä kokemus on erittäin palkitseva.