Red Moon Architect
Fall
Playground
Kouvolalaisyhtyeen voi sanoa lunastavan kakkosalbumillaan odotukset, jotka sille asetettiin ensilevynsä jälkeen. Jälki on pätevää melodista death/doom metalia.
Bändin korinaa ja naislaulua yhdistelevä surussa ja harmaudessa kahlaaminen muistuttaa tunnelmallisessa raskaspainoisuudessaan länsinaapurin Draconiania. Kotimaan puolelta ensimmäisenä hyppää mieleen viime vuonna debytoinut Kaunis Kuolematon. Olkoonkin, että kouvolalaisten ilmaisu lepää selvästi lanaavammassa doomissa.
Epätoivo- ja pessimismikuvaston sävel- ja sanoitusmaailmassa heiluu ja nuokkuu oikein mielellään, ilman ikävystymistä. Anti ajaa asiansa hyvin ja genrelle ominaisesti, tosin paikoin vähän liiankin totutusti.
Osaan kappaleista, esimerkiksi kitaramelodioihin, toivoisi jotain lisämaustetta. Koskettimilla tämä puoli pelaa mallikkaasti. Tunnelmalliset ja osin psykedeelisetkin syntikkamaalailut koristavat synkeää kokonaisuutta upeasti.
Levyn haastavamman alkupuolen jälkeen mennään oikeastaan jatkuvasti parempaan suuntaan. Kaikkiaan ei lainkaan hassumpi esitys.