Kuusi kappaletta pitkästi yli 70-minuuttisella levyllään tykittävä bändi ei luonnollisesti turhia hutiloi vaan luottaa hypnoottisuuden voimaan. Pitkät ja monotoniset riffivyörytykset ovat viedä kuulijan lähes transsiin, eikä olotilaa ainakaan helpoteta utuisilla ambientvaikutteilla.
Time on parhaimmillaan suorastaan jäätävää kuunneltavaa, kuin Altar of Plagues, Darkspace ja Xasthur iskettynä samaan studioon tekemään taikojaan, mutta väärässä mielentilassa kuunneltuna levy näyttäytyy ainoastaan aavistuksen verran keskinkertaista tasokkaampana vaihtoehtoblacklevynä.
Manetherenillä on rahkeita aivan tajuttoman koviin suorituksiin, joita myös Time ajoittain väläyttelee. Levyn tunnelataus on niin herkällä pohjalla, että Time vaatii täydelliset puitteet ja ajankohdan ampuakseen kuulijan tajunnan toisiin ulottuvuuksiin.