Blut on Anthologies-laulaja Alessandro Schumperlinin sooloprojekti, jonka neljäs levy sisältää laiskaa ja mitäänsanomatonta Neue Deutsche Härte -henkistä goottimetallia. Traum on sen verran tympeän kuuloista äänitaidetta,
että jopa Crematoryn kuunteleminen alkaa kuulostaa houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Traum on kaikin puolin banaali ja vastenmielisen tylsä levy, joka yrittää olla syvällinen ja dramaattinen siinä onnistumatta. Kappaleet ovat laimeita, kantikkaita ja samasta puusta veistettyjä. Eikä se puu todellakaan ole hyvää.
Naislaulaja Chiara Manese sortuu usein ylitulkintaan, kun taas herra Alessandrolla ei ole äänessään minkäänlaisia sävyjä.
Akustinen Alchemical Passion on sentään ihan kohtuullinen esitys ja voisi istua sellaisenaan vaikka Heartin levylle. Muita valopilkkuja onkin sitten turha etsiä.
Näin masentavaa kuuntelukokemusta ei ole tullut vastaan pitkään aikaan. Kehotankin kuuntelemaan Blutin sijaan vaikka Blutengeliä, joka muuten julkaisi loppukeväästä uuden studioalbumin. Jos taas kaipaa kökköjä riffejä ja huonosti meikattuja miehiä, Blut lienee ihanteellinen valinta.