Tamperelaisen Profetusin kolmas levy tarjoaa juuri sopivaa musiikkia syksyyn. Vuonna 2006 perustetun yhtyeen soittama funeral doom omaa genren kaikki hyvät puolet, muttei juurikaan sen huonoja ominaisuuksia. Kappaleet ovat pituudella pilattuja ja patetian patinoimia, mutta nämä seikat eivät aiheuta tällä kertaa minkäänlaista mielipahaa, päinvastoin.
Viidestä indeksistä kudottu kokonaisuus on massiivinen ja raskas monoliitti, jonka tuomiosävelet soivat juuri sillä intensiteetillä ja voimalla kuin niiden kuuluukin. Kitaristi-laulaja A. Mäkisen matalat murinat viestivät surusta ja menetyksestä tavalla, joka tekee kappaleista entistä murskaavampia ja jylhempiä.
Albumin nimi viittaa japanilaiseen mono no aware -käsitteeseen, joka tarkoittaa ”herkyyttä asioiden edessä”. Termillä tarkoitetaan kaihoisia tunteita, jotka syntyvät kaiken katoavaisuudesta ja elämän hetkellisyydestä. The Sadness of Time Passing peilaa näitä mielentiloja melko lailla täydellisesti. Tämän parempaa soundtrackia alakulolle voi tuskin toivoa.