Melodian ja mätön yhdistäminen ei ole helppoa – arviossa Rekoma

Julkaistu Infernossa 10/2017.

Rekoma
Eadem Errata
Inverse

Raahelaisviisikon debyytti lähtee käyntiin mahtipontisella introlla. Se kuulostaa komealta, mutta ei oikein anna osviittaa, mitä on tulossa. Introa seuraava Dust Becomes My Name täräyttää alkuun räväköitä riffejä mutta laantuu toolmaiseen tunnelmointiin.

Tuuttauksen ja tunnelmoinin vuorottelu on levyn teema, mutta väkevän alun jälkeen bändin meno hyytyy. Trial on menevää melodista metallia haikealla kertsillä. Revolution groovaa mukavasti diskokompilla. Tarttuvalla kertosäkeellä ryyditetty Same Old Mistakes on levyn eheimpiä kokonaisuuksia. Misguidedin poukkoilevista riffeistä ei sen sijaan saa otetta. Wastelandin kertsi on kuin eri kappaleesta.

Kummallinen virvelisoundi ja olemattomiin miksattu basso syövät levyn massiivisuutta. Laulaja Jani Redkinin puhdas laulu toimii, mutta mörinäpuoli kaipaisi vielä aggressiivisuutta. Kokonaisuutena Eadem Errata osoittaa, että melodian ja mätön yhdistäminen ei ole helppoa, mutta Rekomalla on potentiaalia jalostua kovaksi tekijäksi.