Melodista metallia perinteitä vaalien, mutta mahdollisimman laadukkaaseen ja omaperäiseen lopputulokseen tähdäten – arviossa Merging Flare

Julkaistu Infernossa 5/2019.

Merging Flare
Revolt Regime
Ram It Down

Kajaanilaislähtöinen Merging Flare on pitänyt kynttiläänsä vakan alla viimeiset kahdeksan vuotta, mutta hauduttelu on todellakin kannattanut. 

Kesäkuussa ilmestyvä Revolt Regime esittelee yhdeksän raidallista turboahdetun monisyistä voimametallia. Levyn biisit ovat suoraan sanoen todella täyteen vedettyjä, mutta jo ensimmäisellä kuuntelukerralla selviää, että ne myös hengittävät riemukkaasti, monestakin syystä.

Ensimmäinen tekijä on tämän genren elinehto eli hyvät riffit ja melodiat. Niitä löytyy jokaisesta kappaleesta ja vieläpä melko uniikilla tavalla; tapa yhdistellä duureja ja molleja aavistuksen äkkiväärällä tavalla on albumin ehdoton suola. Kuunnelkaapa vaikka Trailblazers, Clarion Call, Mind’s Eye tai War Within. Se on menoa se.

Toinen avain levyn ylivoimaisuuteen piilee viimeiseen asti mietityissä mutta paikkansa perustelevissa soittosuorituksissa, joista ensimmäisenä mainittakoon Henri Pyyn (rummut) ja Harri Leinosen (basso) tappiin asti viety, taidolla toteutettu komppaus. Sen päällä nykyisin Beast in Blackistä tunnetun Kasperi Heikkisen on varsin luontevaa vedellä toinen toistaan taidokkaampia soolojuoksutuksia. Heikkinen tiluttaakin tällä levyllä ehkä parhaimmat kitarajuttunsa koskaan, ja mikäs siinä, kun revitysvaraa on takuulla enemmän kuin vaikkapa pääbändinsä musiikissa. Kokonaisuuden kuorruttaa laulaja Matias Palm, joka on kuulunut vuosia alansa aliarvostetuimpiin tekijöihin Suomessa.

Levyltä paistavat ihanasti läpi myös melodisen saksahevin vaikutteet aina Helloweenistä Running Wildiin ja Gammaraystä Freedom Calliin. Kierrätystä harrastetaan reilulla kädellä mutta hyvällä maulla. Revolt Regime on vankkumaton taidonnäyte siitä, kuinka melodista metallia tehdään perinteitä vaalien, mutta mahdollisimman laadukkaaseen ja omaperäiseen lopputulokseen tähdäten.

Levyn päättävä versio Laura Braniganin The Lucky Onesta jää jokseenkin piippuun, mutta toisaalta se alleviivaa Revolt Regimen pienesti kujeilevaa yleisilmettä täydellisesti.