”Metallin suosion aallonpohjasta kohti arvostavampaa huomista” – arviossa Lord Fist

Levyarvio julkaistu Infernossa 2/2015.

26.03.2015

Lord Fist
Green Eyleen

Ektro
4_kirvesta

Muiden taiteenlajien ohella myös musiikki on asia, joka on jokaiselle kuulijalle enemmän tai vähemmän henkilökohtainen juttu. En liene ainoa, jolle ensikosketus uuteen bändiin määrittää sen statuksen omassa arvoasteikossa hyvin pitkälti myös jatkossa.

Onnistuin näkemään mikkeliläisen Lord Fistin vuonna 2014 kolme kertaa livenä. Olin jokaisen keikan eturivissä ottamassa kontaktia yhtyeen brittiläiseen juuriheviin vahvasti nojaavaan kappalemateriaaliin. Esiintymisistä jäi joka kerralla suuhun adrenaliinikylläinen kerosiinin, nahkan, metallin ja keskioluen maku. Sama väkevä tuntu huokui myös matkaan tarttuneen Spark for the Night -demokasetin raidoilta, jotka valloittivat asiaankuuluvan etukenoisen soitannan ja räkäisen yleissoundin lisäksi myös sävellysten purevuudella.

Kotoisen Ektro Recordsin kautta ulostunut Lord Fist -debyytti on luonnollinen jatkumo kaikelle edellä mainitulle. Demovaiheesta ulos kasvaneen yhtyeen kappaleet ovat aavistuksen hiotumpia ja ainakin näin cd-versiolta kuunneltuna myös selkeämmällä soundimaailmalla varustettuja. On paikoin jopa siinä ja siinä, onko äänimaailman kirkkaus genreen nähden täysin sovelias.

LF-nelikko Perttu Koivunen (laulu ja kitara), Niko Kolehmainen (kitara), Pekka Lampinen (basso) ja Eetu Orbinski (rummut) ei kuitenkaan ole luopunut kohkaavasta soitannasta – ja hyvä niin. Tuo soitto nimittäin vahvistaa osaltaan aavistuksen naiivin nuoruuden innokkuuden värittämiä, mutta silti ammattitaitoisia ja tasapainoisia sävellyksiä.

Ne ovat niitä, joilla napakkalyöntiset rumpukompit yllyttävät koko muuta arsenaalivarantoa hengästyttävästi eteenpäin. Ne ovat myös niitä, joilla simppelit mutta terävät kitaraharmoniat tunkeutuvat läpi tärykalvojen – ja jäävät kutkuttelemaan levyn viimeisen kappaleen jälkeenkin. Saman tekee vokalisti Koivusen kotikutoisen amatöörimäinen mutta umpirohkeasti puhdas (falsetti)ääni.

On hienoa, että Suomessa on 2010-luvulla bändejä kuten Lord Fist, Ranger tai Speedtrap. Nämä ovat juttuja, joilla selvitään metallin suosion vuosikymmensyklin meneillään olevasta aallonpohjasta kohti arvostavampaa huomista.

Lisää luettavaa