Voisin lyödä pienen summan vetoa, että Caronten jannut ovat kuunnelleet Electric Wizardinsa, tarkkaan. Aivan yhtä hapokkaaksi ja painostavaksi möyrintä ei ylly, eikä yhtyettä voi muutenkaan syyttää puhdasverisestä imitoinnista, sen verran mieleenpainuvan mystinen ote sillä on.
Vajaat puolituntinen julkaisu on kappalekolmikoltaan yhtenäinen, aina tasamittaisia kestoja myöten. Esoteriasta ja naisista ammennettu lyyrinen sisältö on saatu esille myös musiikista huokuvana mystisenä tunnelmana. Sen päätekijöinä ovat laulajan toimivan hoilaava laulutyyli, kitaristin raskaamman runnomisen seassa tyylikkäästi vaeltelevat melodiat sekä tyylikkäästi ja vähäisissä määrin käytetyt erilaiset äänimaisemat.
Kokonaisuus onnistuu kuin onnistuukin luomaan bändin mainostaman samanistisen tunnelman ilman hypnoottista jumitusta. Puolihuolimattomalla kuuntelulla Caronte ei salaisuuksiaan paljasta, mutta tyylitellyn koodeksin muotoiseen fyysiseen äänitteeseen syventyminen tuottaa valaistumisen – tämä tosin koskee todennäköisesti vain aihepiiriä jo entuudestaan hyvin tuntevia.