Itävaltalaisen Lukas Haidingerin johtama death doom -projekti on kakkoslevyllään vakuuttava, vaikkei genreä mullistakaan. Vuonna 2022 ensilevynsä julkaissut bändi on miehistöltään vahvasti Cemetery Dust -taustainen, ja yhteinen menneisyys kuuluu oikeaoppisen rehtinä bändimäisyytenä. Otteissa on inhimillisyyttä ja jykevyyttä.
Nelikon meno on raskasta ja jylhää. Kuolo on vahvasti läsnä, mutta ei yksioikoisesti: mukana on rutkasti eeppisiä virtauksia ja runsaasti melodiaa. Massiiviset biisit pitävät monoliittimaisuudestaan huolimatta mielenkiinnon kohtuullisesti yllä.
Kuuden raidan paketti on melkoisen mojova annos raskassoutuista melankoliaa. Ilmaisun dynamiikka ja jämäkkyys pitävät kokonaisuuden mukavan hahmotettavana. Albumi runnoo kaihoisan surumielistä tunnelmaa vanhan My Dying Briden ja Paradise Lostin tietämillä, mikä on aina etu – semminkin, kun kyse ei ole kopioinnista.