Australia, tuo kengurujen, koalojen ja massiivisten metsäpalojen maa, tunnetaan myös korkealaatuisen metallimusiikin mantereena. Pitkän linjan mustuneen ja rässäävän aussikuolon konkari tarjoilee neljännellä pitkäsoitollaan synkkää turpakeikkaa niin että piisaa.
”Patamustan pässin” lohduttomassa death metalissa on erittäin vahva black metalin ja thrashin hönkäys. Tummassa paahdossa viljellään tuon tuosta myös pientä kikkaa, vaikka mistään progesta ei todellakaan ole kysymys. Palikat vain osataan laittaa kiinnostavaan järjestykseen, eikä asetelma ole aina se kaikkein ennalta arvattavin.
Slaver soi majesteettisen ja orgaanisen kuuloisena. Se tappaa paikoin rivakalla ruoskinnalla, mutta osaa myös hidastaa tunnelmoimaan painostavalla ja ovelalla koukuttavuudella. Monipuoliset ja -mutkaiset ratkaisut on muovattu soljuvaksi mustaksi virraksi. Vanhan liiton kuolon, mustan ja rässin ainekset on sekoitettu omanlaisekseen myrkyksi, jossa jokainen pelliniskukin on juuri oikealla paikallaan.
Down Underin tekijämiesten rujo taide kulkee nätisti koko levyn mitalta. Vaivattoman oloisesti etenevä musta kuolema toimii ihailtavan hyvin siirtyessään suvereenisti kiireettömästä laahauksesta sotaisaan kaaokseen, temposta ja riffistä toiseen. Kolmen erilaisen örinän hyökkäys antaa levylle miellyttävän lisämausteen.