Coming Home on tanakka kiekko jykevää melodista hard rockia, joka vain on valitettavan kasvotonta ja hämmästyttävän ilotonta. Lisäksi siitä on imetty kaikki sielu raiskaamalla raidat tietokoneella täysin elottomiksi.
Etenkin rumpali Robert Sweetin kankeaa Stryper-svengiä tulee ikävä, kun kuuntelee ukkelin tuotannollisesti ”huippuunsa” hiottuja triggerisoundeja ja totuttua rehvakkaammin tykittelevää soittoa.
Coming Home on taitavaa ja tavallaan muotovaliota hard rockia riffeineen ja lauluineen kaikkineen. Silti meno kuulostaa ihmeellisesti siltä kuin kyseessä olisi nelikymppisten suomalaistekijöiden projekti, ei suinkaan eläkeikää lähestyvien skenekonkarien tekele. Papparaisilla on näyttämisenhalua, mutta jokin tässä ei nyt natsaa.
Ehkä se on juuri se ilottomuus ja tykittely. Muita puolta nuoremman Idols-hahmon James Durbinin valittaen jollottamien kappaleiden äänikuva on aika masentava, eikä Mike Flyntzin vähän ylironskisti räiskivä riffisahailu tai Sweetin tuplabasarileivonta ole oikein synkassa melodiakielen kanssa.