Oikein maistuvaa ja värikästä progressiivista rockia – arviossa The Mute Gods

Julkaistu Infernossa 4/2019.

The Mute Gods
Atheists and Believers
Insideout

The Mute Gods on vahvasti Englannin progerockiin kietoutunut supertrio. Sen jäsenistö – Nick Beggs, Roger King ja Marco Minneman – on hankkinut kannuksensa soittamalla sellaisten alan veteraanien kuin Steve Hackettin ja Steven Wilsonin bändeissä. Vuonna 2014 alkunsa saaneessa yhtyeessä kuuluukin pitkän linjan tekijyys.

Bändin kolmannella täyspitkällä luovitaan suurissa tunnelmissa ja koko ihmiskuntaa hivelevissä aiheissa politiikasta syvimpään ihmisyyteen. Jälki on kiistattoman ansiokasta niin taitavissa sovituksissa kuin nokkelissa lyriikoissa. Samalla materiaali haastaa kuulijaansa siten, että rajallisella käsityskyvyllä varustetun pulliaisen on toisinaan hankala pysyä juonessa kiinni. Lopulta voi kuitenkin todeta ilokseen, ettei musiikin haastavuus käänny itseään vastaan.

Lopputuote on oikein maistuvaa ja värikästä progressiivista rockia. Perinteistä rockpoljentoa, herkempää leijailua ja kimuranttia kokeilevuutta löytyy mukavassa paketissa ja moneen makuun. Levyn alkupään kolmikko Atheists and Believers, One Day ja Knucklehed edustaa albumin helpoimmin tarraavaa osastoa. Kuuntelujen edetessä myös loppupään monipolvisempi materiaali alkaa tehota.

Jotta albumista erottaisi kaiken potentiaalin ja sävyt, sitä olisi hyvä kuunnella paneutumalla. Taustalla sen oivallinen maisemointi tuskin aukeaa.