Floridalaistrion hevitykitys ei tunne hyvän käytöksen saati maun rajoja, vaan painaa täysillä menemään kriitikoiden kitinöistä välittämättä. Yhtyettä ei kiinnosta moderni metallihömpötys, vaan se inspiroituu enemmän 80-luvun kultavuosien hevimusiikista.
Orkesteri toimi aluksi nimellä Stormlurker, jonka alla se ehti tehdä yhden levyn, 2015 ilmestyneen A Dark Formationin. Vuonna 2017 yhtye vaihtoi nimensä, ja samalla sen musiikki muuttui melodisemmaksi ja enemmän vanhan koulukunnan suuntaan nyökkäileväksi.
Kitaristi-laulaja Deryck Heignumin suoritus on aivan omanlaisensa. Mies vaihtelee karusta raspilaulusta tyylipuhtaaseen falsettiin varsin vaivattomasti, hieman King Diamondin tapaan, ja aina kun näin tapahtuu, se tuntuu tulevan puskista.
Vaikka musiikki on vanhan koulukunnan hevimetallia, se omaa omaperäisen otteen eikä sorru kopioimaan ketään. Voisi sanoa, että Dungeon Wolf omaa samanlaista mielipuolista energiaa ja musiikillista estetiikkaa kuin esimerkiksi Mercyful Fate, Cirith Ungol ja Manilla Road. Kappaleissa on paljon progressiivisia vaikutteita ja kieroja sovituksellisia ratkaisuja. Pelkkää laukkakomppia on turha odottaa. Itse asiassa sitä ei taida löytyä lainkaan.
Nerokasta hulluutta ja alkuvoimaista hehkua. Siinäpä Slavery or Steelin sisältö tiivistettynä.