Italialaisen Tethran goottisävyinen death/doom tuo mieleen yhtäältä jenkkipioneeri Novembers Doomin ja toisaalta maanmiestensä Novembren musisoinnin. Yhtyeen kolmannen levyn tärkein valttikortti on ehdottomasti kaihoisat melodiat, joista voi aistia kaikuja myös vanhasta Amorphisista.
Intron jälkeen alkava Cold Blue Nebula vakuuttaa murheellisella johtoriffillään välittömästi, ja sen jälkeen saapuva kolmiosainen Gravityteos sukeltaa yhä syvemmälle melankolian syövereihin.
Tethra osaa luovia väkevissä tunnelmissa ja on omassa karsinassaan yllättävänkin monikasvoinen peto. Sen osoittaa esimerkiksi David Bowie -klassikko Space Oddity, josta yhtye on muokannut täysin omannäköisensä version. Yleensä coverit ärsyttävät, mutta tällä kertaa niin ei käy, sillä kappale tuntuu nivoutuvan osaksi levyä ja sen teemoja.
Empire of the Void on tasaisen varma kokonaisuus, jonka äärelle on helppo vaipua, etenkin jos sää on syksyinen tai talvinen.