Iisalmelaisen Hautajaisyön musiikissa ei juuri valonpilkahduksia havaitse. Synkkämielisen yhtyeen vimmainen death/thrash yhdistelee varsin onnistuneesti vanhan koulukunnan suoraviivaista murjontaa ja modernimpaa runttausta. Jostain syystä orkesterin säveltaiteesta tulee mieleen hollantilaisveteraani Asphyxin vimmainen junttaus. Ja sehän ei ole missään nimessä mikään huono juttu!
Reilu puolituntinen ei turhia kikkaile tai rönsyile vaan menee välittömästi asiaan, mikä on yksi sen ehdottomasti vahvuuksista. Niihin kuuluu myös se, ettei yhtye luota pelkästään nopeaan mättöön, vaan antaa tilaa keskitempoisemmalle ja painavammalle riffittelylle, mikä tuo levylle sopivaa vaihtelua.
Ei hauta kysy lupaa ei räjäytä pankkia, mutta tarjoaa varmaotteisen annoksen perinteistä death metalia, joka onnistuu viihdyttämän vaivattomasti läpi kestonsa. Thrash-hengen lisäksi levyltä löytyy vienoja black metal -vaikutteita, jotka korostavat levyn synkkää tunnelmaa entisestään.