Lahtelaista osaamista ei ole juurikaan tarvinnut haukkua, mutta nyt tyylikkäästi kansia ja sanaliitettä myöten toteutettu verenpunainen vinyylijulkaisu on onnistuttu sössimään tuotannon puolesta melko pahasti.
Korvani ovat jossain määrin tottuneet kihinähardcoren siriseviin kitaroihin, mutta grindaavassa death metalissa ja vieläpä täyspitkällä levyllä ne syövät kappaleista kaikenlaisen jykevyyden. Ja kun soundin päälle kipuaa vielä pinkeästi naputtava virvelirumpu, lähtökohdat Walking Corpse Syndromen kuuntelulle eivät ole kovinkaan mieluisat.
Vaikka soundit rassaavat korvakäytäviä piikkilangan lailla, ratkaisu on mitä luultavimmin halutunlainen. Mortarin ug-soittajista koostuva nelikko on operoinut erilaisten visvaisemman puolen tyylilajien parissa sen verran pitkään, että äärimmäisen riisuttu ja riipivän ”punkhenkinen” äänimaailma tuntuu heille kotoisalta ja normaalilta. Osin vika saattaa olla myös formaatissa, sillä Bandcampistä kuunneltuna äänijälki ei ole yhtä hermoja raastavaa. Luulenpa myös, että nykyinen hipsteriformaatti, c-kasetti, olisi ollut nauhakompression ansiosta tälle debyytille paras mahdollinen vaihtoehto.
Biisit ovat juuri niin napakoita ja konstailemattomia kuin kuvitella saattaa. Minkäänlaisia sovituksellisia ontumisia ei kuule, ja kymmenen kappaleen vanhakantainen dödögrindtykitys hitaampine osuuksineen on kaikessa yllätyksettömyydessäänkin vähintään kelvollista. Terän verran lopputuloksesta kuitenkin katoaa taivaan tuuliin ohuiden tuotannollisen arvojen vuoksi.