Onnistuu säilyttämään saavutetut asemapaikat – arviossa Bent Knee

Julkaistu Infernossa 10/2019.

Bent Knee
You Know What They Mean
InsideOut

Berklee College of Musicissa vuonna 2009 perustettu Bent Knee on kuljettanut eklektistä taiderockiaan studiolevyillään yhä suoraviivaisempaan ja popimpaan suuntaan. Helppoa tai kertakäyttöistä musiikki ei edelleenkään ole, mutta se omaa selkeästi kaupallista potentiaalia. En silti usko, että suurta läpimurtoa tulee koskaan tapahtumaan, sen verran kyyninen olen musiikkibisneksen suhteen.

Viime vuonna sekstetti julkaisi Paper Earth -nimisen konserttiteoksen, joka toi hienosti esille yhtyeen avantgardistisempaa ja kokeellisempaa puolta. Kuudesta osasta koostuvan puolituntisen teoksen soisi päätyvän joku kaunis päivä myös levytettyyn muotoon.

Nyt käsiteltävän bändin viidennen kokopitkän ensimmäisenä maistiaisena tarjoiltu Hold Me In esitteli niin hyvässä kuin pahassa melko perinteistä Bent Knee -osaamista. Toinen single Bone Rage oli jo selkeästi sähäkämpi tapaus, ja metallisen johtoriffin säestämä kappale esitteli solisti Courtney Swainin aggressiivisempaa puolta varsin onnistuneesti. Tietynlainen vihainen energia määritteleekin levyn alkupuolta hyvin vahvasti, kunnes ilmaisua muokataan hieman kevyempään muotoon. Energisyys onneksi säilyy, vaikkakin hieman muuntuneena.

Vaikka Swainin tulkinta on aiempaa sävykkäämpää ja moni-ilmeisempää, loppujen lopuksi Bent Knee ei ota merkittäviä uudistusaskelia mutta onnistuu säilyttämään saavutetut asemapaikat. Musiikillisesti otetaan vähemmän riskejä, mutta homma toimii hyvin näinkin.