Jos hyvän death metal -levyn tekemiseen riittäisi raskas luupääriffittely, brittiläisellä Cryptwormilla olisi muumiot hyvin uunissa.
Vuonna 2014 perustetun yhtyeen debytointi on niin keskinkertaista kamaa, että heikompaa hirvittää. Levyn voi oikeastaan summata kolmeen kantavaan teemaan: kiharainen riffittely, raskas skebasoundi ja yksiulotteinen murinalaulu. Onneksi teos kestää vain puoli tuntia, sillä siihen mennessä kaikki luut on koluttu läpi.
Parhaimmillaan levy on silloin, kun yhtye tyytyy demppaamaan yksinkertaista perusriffiä. Hakoteille taasen mennään, kun koukeroisuutta lisätään. Soundit ovat kotikutoiset, jos eivät suorastaan huonot. Äärimmäisen yksisävyinen örinä puuduttaa jo noin biisin jälkeen. Eikö laulajasta oikeasti ole saatu tämän enempää irti?
Spewing Mephitic Putridity on vanhan liiton kuoloa tusinariffeillä ja korkeintaan menettelevällä toteutuksella. Ennen ysäriä tämä olisi voinut kohottaa kulmakarvoja, mutta ei enää tässä vaiheessa.