Australialaiskvartetti on ehtinyt kolmanteen kokopitkäänsä. Sen sisältö on kauttaaltaan instrumentaalista post-rockia, joka tuo toistuvasti mieleen varsinkin Pelicanin, vaikka bändillä on matkassaan rutkasti omiakin oivalluksia.
Albumin tekoa on kuulemma innoittanut petollisuus, mikä kuuluu kaksijakoisessa kokonaisrakenteessa. Levy alkaa vahvan energisesti, ja varsinkin kakkosbiisi Potemkin puree mainiosti paikoitellen oikeinkin synkäksi äityvän tunnelman turvin. Vähitellen meno kuitenkin laantuu ujonpuoleiseksi sulosävelillä leikittelyksi, joka koskettaa kuulijaa lähinnä kädenlämpöisellä hipaisulla.
Lopulta curemaisuudessaan miellyttävän kuuloinen Summer Sun antaa albumille kaivatun piristysruiskeen. Viimein myös intensiivisempi ilmaisu pääsee jälleen valloilleen, mikä tuo levyn tyydyttävällä tavalla päätökseen mitäänsanomattomien keskivaiheiden jälkeen.
Mount Pleasant on pirteähkö kokopitkä, joka omaa useita vakuuttavia ja yllätyksellisiäkin hetkiä. Silti julkaisun toivoisi ammentavan vielä rohkeammin esittäjänsä vahvuuksista.