Italian powerveteraani palaa kehiin yhdeksännellä pitkäsoitollaan. Mikään ei ole sen kummemmin muuttunut, lukuun ottamatta rumpalia, joka on vaihtunut edellislevy Architecture of a Godista (2017).
Sinänsä harmi, ettei muutoksia kuulla, sillä Labyrinthissä olisi potentiaalia enempään. Vaikka yhtye ei ole koskaan ollut mikään suuri innovaattori tai edelläkävijä, sen varhaiset levyt ovat progressiivisen voimametallin vankkaa A-luokkaa. Welcome to the Absurd Circus taas on melko laiskanpulskea levytys.
Ei sillä, etteikö hyviäkin hetkiä löytyisi tai tekninen toteus olisi huippuluokkaa. Jotenkin vain odotin irrottelevampaa otetta sen sijaan, että tyydytään toistamaan power metalin geneerisimpiä maneereja.
Yllättävän tyylikäs versio Ultravoxin Dancing with the Tears in My Eyes -hitistä piristää albumin vaisua yleiskuvaa hieman.