Geoff Taten Queensrÿchen-jälkeinen projekti jatkaa trilogian toisella osalla. Meno on taattua kamaa, eli QR kuuluu vahvasti, ja ihmekös tuo. Tatelle ominaiseen tapaan suurellinen ja dramaattinen tarina jostain avaimesta etenee. Vaikka (ja kun) teema ei jaksa innostaa, levy on musiikillisesti ehtaa kamaa. Harmi vain, että syvempikään tutustuminen ei avaa kappaleista mitään sen kummempaa.
Biisit rullailevat progressiivisen heavyn peruslatuja. Persoonallisin elementti on Taten laulu, mutta mies ei juuri uusia juttuja kokeile. Jos Taten touhuista tykkää varauksettomasti, tämä on kelpo kauraa. Jos taas suhtautuu kriittisemmin, kertakuuntelukin riittää toteamaan, että ihan jees, mutta…
Soitto on kieltämättä ihan kipakkaa, ja siinäpä levyn vahvuus laulun ohella piileekin. Biiseissä ei ole erityisemmin riemuitsemista, mutta perushyvien heviriffien ja maltillisesti progehtavien kuvioiden innokas soittelu viehättää ihan kohtuullisesti.
Ääniteknisenä huomiona on mainittava, että miksaus saa levyn kuulostamaan siltä kuin sitä kuuntelisi pää ämpärissä.