Räimeessä on aimo annos rehtiä ja räkäistä rokkia Motörheadin hengessä – arviossa Wolfsblood

Julkaistu Infernossa 4/2019.

Wolfsblood
Vomit & Lice
Regain

Länsinaapurissamme on pitkät crustperinteet, ja tässä jälleen yksi tradition jatkaja puskee debyyttiään. Tekijät eivät ole mitään keltanokkia, vaan kannukset on ansaittu esimerkiksi Moderat Likvidation -retkueessa.

Vomit & Lice rullaa kuten ruotsalaisen d-beatin voi olettaakin, eli vaivattomasti ja voimalla iskien, tarttuvuutta unohtamatta. Vaikka levyllä talsitaan melko samoilla poluilla maanmiestensä Wolfbrigaden kanssa, nyt ei mennä samaan malliin melodia edellä vaan viihdytään enemmän 1980-luvun tunnelmissa, siellä Anti Cimexin ja kumppanien maailmassa.

Wolfsbloodin räimeessä on myös aimo annos rehtiä ja räkäistä rokkia Motörheadin hengessä. Vomit & Lice ei siis ole vain punk vaan myös ehdottoman rock. Levyn soundit eivät ole metallisenraskaat, vaikka itse musiikki sitä paikoin onkin. Äänimaailmassa on kunnolla orgaanisuutta, ja esimerkiksi rummut iskevät mukavan luomuina. 

Maukkaan ensilevyn ylle lankeaa kaikesta huolimatta synkkä varjo, sillä keulakuva ja huutajatar Divina Levrini menehtyi yllättäen maaliskuun 2019 alussa. Tuoreen esikoisensa kanssa intoilleen bändin tulevaisuus lienee siis vaakalaudalla.