Korona teettää, eikä se väärin ole. Megadethin riveistä tunnettu David Ellefson on aktivoitunut myös soolorintamalla, ja ukko sai bändinsä esikoispitkää valmistellessaan idean kokonaisen coveralbumin tekemisestä. Kohteeksi valikoitiin Ellefsonin ja laulaja Thom Hazaertin nuoruusvuosien suosikkeja sekä jokunen kierrepallo.
Vähemmän yllättäen idea paisui tuplalevyksi, vaikka rehellisyyden nimessä biisit olisi saanut ahdettua yhdellekin kiekolle. 19 kappaletta ja 77 minuuttia on joka tapauksessa kunnioitettavan tukeva satsi, jonka parissa ei käy aika pitkäksi.
Soitto- ja tuotantopuoli on luonnollisesti kohdillaan. Ellefson on noukkinut vierailijoiksi niin massiivista ryhmää, että yksittäisiä nimiä on turha alkaa tiputella. Usko kuitenkin kun sanon, että asialla ovat tekijämiehet.
No Cover kulkee kuin sen kannen Def Leppard -debyyttiä tributoiva rekka. Äijät luennoivat Judas Priestin, AC/DC:n, Krokusin ja Twisted Sisterin kaltaisten bändien ihanuudesta. Välillä messutaan WASPia, Ozzya, KISSiä ja tietysti Def Leppardia. Myös Fastway, Sweet, Cheap Trick ja Bachman-Turner Overdrive nostetaan esille. Yllättävin valinta on silti Fightin Nailed to the Gun, joka toimii erinomaisesti.
Mitä tästä sitten jää päähän? Totta puhuen ei paljoakaan, sillä vaikka esimerkiksi Holiday in Cambodia ja Sheer Heart Attack on sovitettu alkuperäistä kulkevampaan muottiin, versiot pidetään varsin uskollisina ja turvallisina. Siirappinen Beth ja Nazarethin Love Hurts erottuvat joukosta, mutta pääosin tunnelma pysyy hyvin samankaltaisena.
Parhaimmillaan No Cover olisi varmasti bileiden taustamusiikkina, sillä tarjolla olevien melodioiden ja riffien laatu on lähes kauttaaltaan silkkaa riemuvoittoa. Kovin syvälle levyn parissa ei kuitenkaan pääse, sillä loppupeleissä kyse on vain jäljitelmistä. Ja vieläpä hyvin tutulla sapluunalla tehdyistä sellaisista.
Originaaleja kunnioittavana coverlevynä No Cover on silti jokseenkin niin hyvä kuin mihin konsepti antaa mahdollisuuden. Riehakas, hyväntuulinen ja erittäin viihteellinen. Ei sekään väärin ole.