Niin mainio sanoittaja kuin Junnu Vainio olikin, hänen riiminsä ”aika entinen ei koskaan enää palaa” ei pidä paikkaansa ainakaan musiikin saralla. Erilaisia genrejä ja tyylejä on tupsahdellut ilmoille ja suurempaankin suosioon vain painuakseen takaisin unholaan elinvoimaisempien jatkaessa vahvoina undergroundissa.
Mustan Messiaan esikoisjulkaisu on hyvin mallikelpoinen osoitus parinkymmenen vuoden takaisesta synkistä syvyyksistä kummunneesta black metalista, eikä vain pelkän formaattinsa takia.
Kolmen biisin julkaisu on äänellisesti lähempänä treenikämppä- kuin studiosoundia, etenkin taustalla pätkyttävien rumpujen osalta, mutta tuotannollinen ratkaisu vain väkevöittää genren mittapuulla hyvinkin selkeinä kajahtavien kappaleiden synkkää ja tymäkkää auraa.
Pitkähköt biisit etenevät rivakasti sirkkelikitaroiden riivaamina, mutta vahvalla näkemyksellä toteutetut, minimalistisen viiltävät melodiat, temponvaihdokset ja yllättävät osiot sekä vähäeleistä vaihtelua sisältävät rääkynät tekevät kokonaisuudesta monipuolisen. Näin ilman, että musiikin pimeästä ytimestä eksyttäisiin lainkaan liian kauaksi.
Tarttuvimmillaan ja väkevimmillään Musta Messias on heti kättelyssä, Hän on kääntänyt katseensa sinusta pois -biisissä, mutta uhoavaa manausta muistuttava Sotaan sekä rukouksenomainen Hälle joka varjoissa kulkee onnistuvat nekin vahvan mustan energian levittämisessä.
Hyvinvoiva suomalainen black metal ei tarvitse edelleenkään minkäänlaista pelastajaa, mutta näin hyvin asiansa osaavia sanoman välittäjiä sillä ei voi olla koskaan liikaa.