Portugalilaisen Ravensiren eeppinen käppähevi ei jaksa vakuuttaa. Yhtyeen kolmannen täyspitkän orgaanisessa soundissa ja lukuisissa hyvissä perusriffeissä ei ole mitään vikaa, mutta materiaali lanaa kokonaisuutena sen verran monotonisesti, että levy saa lähinnä nukuttamaan.
Ravensire on aiemmin todistanut hanskaavansa oman tyylilajinsa hyvin. Nyt kyse lienee siitä hiuksenhienosta taiteellisesta rajasta toimivan ja yksipuisen välillä. Tällä kertaa se ylittyy väärälle puolelle.